Kolmenkymmenenkahden vuoden ja seitsemän kuukauden vonkaamisen jälkeen lehtemme toimittajan onnistui yrityksessään päästä tapaamaan ja haastatte-lemaan Suomen ja samalla koko Euroopan trukkitietämyksen ehdotonta emeritusgurua ja hidalgoa Kaarlo-Alfred Alavieskala-Käkkäräistä hänen vain ja ainoastaan EU-tuilla rakennettuun kelohonkakotiinsa ja, kuten hän itse niin leikkisästi toteaa, taatusti ruostuvasta teräk-

sestä pysytettyyn tuotantohalliinsa. Tässä siis Kaarlo-Alfredin varmuudella ennen lukematon haastattelu:

Kalle, joksi hän pitkän suostuttelun ja parin kolmen viinaryypyn jälkeen antaa itseään kutsuttavan, kertoo olevansa onnellinen mies. Yli maitten ja mantujen oli hänen naurunsa viime kesänä raikunut, kun oli huomannut anoppiaan väärästä järvestä naarattavan. Vaimonsa hän oli onnistunut kustantamaan ikuisesti kiertävälle maailmanympärysmatkalle ja jo aikuiset, kodista aikaa sitten pois muuttaneet lapset hankkivat elantonsa myymällä varastettuja kellokopioita Tukholman Slussenilla. Siviilipuolella Kallella on siis kaikki vähintäänkin loistavasti.

Mutta entä liiketoimet ? LASTIAPU on se yhtiö, jota Kalle kokolailla taukoamatta kehuu erinomaiseksi yhteistyökumppaniksi niin trukkien hankinnassa kuin vuokrauksessakin. Kymmenet ovat ne koneet ja laitteet, jotka Kalle kertoo Lastiavusta eri yhtiöihinsä hommanneen. Ovat isännän mukaan olleet siinä määrin laatutavaraa, että Kallen mielestä jossain määrin pölhöltä vaikuttava toimittajakin pääsee kuuleman mukaan haastattelun jälkeen kokeilemaan, miten ihan oikeasti hyvin toimiva trukki käy ja kukkuu – vaikkei mikään sveitsiläinen, Kiinassa valmistettu käkikello olekaan, kuten saamme taas tältä ikuiselta humoristilta naurunremahduksen saattelemana kuulla. Yllättävänkin avoimesti Kalle kertoo dieseltoimisten taskulaskinten tehtaastaan, jonne piti saada toimiva trukki. Kokeiltuaan 38-paikkaisten lentokoneiden hinnoissa olevia länsimaisia, ties missä valmistettuja merkkejä ja kiinalaisia, lähinnä kait riisinkeittoon suunniteltuja aparaatteja, tehtaan väki oli taas kerran muistanut Lastiavun hyväkuntoiset käytetyt trukit. Myyjällä oli juuri silloin ollut varastossaan trukki, jonka hän oli kertonut tehneen siihenastisen työnsä sokealla naisella pienessä saaressa. Siellä naisen opaskoira oli harvakseltaan pinonnut trukilla halkoja kahdentoista neliön halkovajassa ja paria naarmua lukuun ottamatta oli saanut pidettyä laitteen hienossa kunnossa. Kalle ei edes muistanut, kuinka monta vuotta sitten trukki oli heille tullut, mutta täysin moitteetta se näytti hommansa yhä edelleen hoitavan. Edelleen Kalle kertoi, että tässä trukkihankinnassa säästyneillä varoilla hän oli pystynyt järjestämään henkilökunnalleen neljä täysihoitoista Tallinnan risteilyä, joista väki oli niin pitänyt, että osa ei ole vieläkään palannut tehtaalle takaisin, ei tosin kyllä saadun tiedon mukaan koteihinsakaan.

Naisen aavistuksen verran neljänkymmenen vuoden iän ylittäneenä Kalle seuraa uskomattoman tarkasti aikaansa. Tämän sai toimittaja konkreettisesti todeta, kun Kalle ehdottomasti halusi listata ne kolme tärkeintä tekijää, jotka hänen yhtiöittensä trukkihankinnoissa ovat tärkeitä ja ratkaisevat päätökset. Kallen teesit ovat selkeät: LASTIAPU, LASTIAPU ja LASTIAPU. Miksi uhrata kassanhoitajan jo muutenkin kavaltamasta kassasta turhaan liikaa varoja kalliiden ja kaikenmoisten tietokonevikojen taukoamatta riivaamien trukkien ja muiden nostolaitteiden hankintaan, kun toimintavarmoja ja lähinnä Surinamin keskustorin lauantaisten aasimarkkinoiden hintatasoon verrattavia laitteita saa Lastiavusta valmiiksi huollettuina ja kaiken lisäksi saman tien. Pakko oli toimittajankin tämä asia uskoa, niin ponnekkaasti Kalle kahvia tassetilta ryystäessään asian ilmaisi. Valitettavasti oli haastattelumagnetofonin nauha tässä kohtaa katkennut, joten Kallen lausumat Talvisodan itäisestä osapuolesta ja nykypoliitikkojen vaalirahoituksesta jäävät teiltä, arvoisat lukijat, osin ehkä onneksikin lukematta. Toimitus pahoittelee.

Rakennusluvatta aivan järven rantaan rakennetun saunansa lauteilla Kalle jatkaa Lastiavun kehumista. Piti kuulemma kerran saada kirkonkylän viinakaupan ulkoseinät maalattua ja katto paikattua. Hirveästi olivat valtuuston pohjoiskorealaisittain valitut edustajat miettineet asian ratkaisua, kunnes Kalle Käkisalmesta ostetulla, naistenmallisella polkupyörällään oli tullut paikalle. Vuokratkaa hyvät ihmiset trukki Lastiavusta, niin saadaan sekä hommat hoidettua, että kunnanjohtajan nuoren ja kauniin vaimon kukkamultasäkit osuuskaupan kuorma-autosta purettua oli Kalle alle sekunnin asiaa mielessään puituaan todennut. Ideaa oli pidetty niin hyvänä, että sen lisäksi, että se toteutettiin viipymättä, Kalle oli palkittu sen yhtiön, jota tässäkään yhteydessä ei saa mainostaa, lahjakortilla. Hankkimiaan tuotteita Kalle tosi piti sillä tavalla huonoina, että niissä kuulemma oli jollain tavalla tehtaassa tehdyn maku.

Saunan lämpömittarin neulan lähestyessä 140 asteen maisemia ja toimittajan kyyristellessä alimman lauteen alapuolella Kalle intoutui kertomaan järven vastarannalla vasenkätisille haravoita valmistavan tehtaan omistajasta Aina Ilona Iltayöstä. Tytön tyllykkä, kuten Kalle Ainaa niin lutuisasti nimitti, oli hankkinut tehtaalleen Lastiavusta trukin rahoituksella. Siis millä, oli Kalle ensin kysynyt ja Ainahan oli sitten selittänyt. Trukki oli tullut heti, toiminut loistavasti ja aiheuttanut hirveää polemiikkia Ainan tehtaan pihalla, kun kaikki halusivat ajaa sillä yhtä aikaa. Laskun Aino oli kuitenkin voinut maksaa kahdessakymmenessäneljässä osassa ja ne osat eivät isoja olleet olleet. Pihihän se Aina iät ja ajat on ollut, sanaili Kalle mitä ilmeisimmin Ainan taloudenpitoa tarkoittaen.

Kallen autettua toimittajan lauteiden alta sekä löylyistä että etenkin vilvoittelujuomista tuupertuneena oli hyvästi jätön aika. Kirjoita sinne sinun lehteesi, että ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset, että LASTIAPU on se paikka ja osoite, josta trukit pitää ostaa ja vuokrata, toitotti Kalle ja piti toimittajaa kainalon alta pystyssä saapuvaa taksia odoteltaessa. Pitää osata olla järkevä – tilata sieltä, mistä saa kunnon palvelua ja kunnon tavaraa. Näin oli Kaarlo-Alfred Alavieskala-Käkkäräinen kirjoittanut toimittajan muistilehtiöön, joka löytyi hänen likimain kaikkia Kallen pihamaalla esiintyviä maalajeja näyttävästi esittelevän popliinitakkinsa taskusta toimittajan palattua taas työpaikalleen puolitoista viikkoa tekemänsä haastattelumatkan jälkeen.

INFOBOX

Lisätietoja:

Lastiapu

www.lastiapu.fi

040 504 1240