MR-Yritysvälityksen juuret johtavat aina vuoteen 1967, jolloin se toimi vielä nimellä M-Yhtymä. Yrityksen vetäjä Markku Rusi muistaa vielä hyvin ensimmäiset kauppansa. ”Möimme eteenpäin turkulaisen yrittäjän kaivinkoneen ja kuorma-auton ja seuraava kauppa oli sitten neljän kuorma-auton yhteiskauppa. Siinä minulle jäi mieleen myyjä, joka saituudessaan tyhjensi jopa bensatankit niin tyhjäksi, ettei ostaja päässyt kuin muutaman sata metriä eteenpäin. Vielä tänäkin päivänä kuljetusyrityksien myynti on melko merkittävä osa liikevaihdostamme. Erikokoisia kuljetusfirmoja vaihtaa omistajaa kauttamme 50-60 kappaletta vuodessa”, Markku Rusi kertoo.

”T

oki kuljetusyritykset eivät ole ainoita myyntikohteitamme. Tälläkin hetkellä toimeksi-antoja on 200-250 kappaletta. Niihin kuuluu esimerkiksi kallioalueita, maanrakennusliikkeitä, teollisuushalleja, kerrostaloja, erilaisia kiinteistöjä, sahoja, puutalotehtaita ja niin edelleen”, Rusi luettelee.

Pohjoisessa hotelleja, motelleja jne.

”Pohjoisessa Suomessa meidän välityslistalla on useita hotelleja, motelleja ja laskettelukeskuksia. Pohjoisessa on myytävänä myös erilaista kaivoskalustoa, koneita ja laitteita. Myös Itä-Suomessa on myyntilistalla jokunen hotelli. Lisäksi voisi mainita erään kiviyhtiön, muutaman konepajan. Tällä hetkellä meillä on myynnissä muutama metsäalue tuolla Heinolan, Posion ja Jaalan suunnalla. Toisella alueella on lisäksi ranta-aluetta”, Rusi jatkaa.

Kauppoja välitetään myös ulkomaille

Markku Rusi toteaa, ettei heidän välitys- ja myyntitehtävänsä rajoitu ainoastaan kotimaan kamaralle. ”Meillä on toimeksiantoja muun muassa USA:ssa. Siellä on myynnissä 60 auton taksiyritys. Teemme myös paljon kauppaa muun muassa Espanjassa. Siellä loma-asunnot ja tontit vaihtavat useinkin omistajaa”, Rusi kertoo.

Kyllä se lama näkyy monella alalla

Tänä päivänä tulee myyntiin yrityksiä, joita rahoituskriisi on puraissut. Pankit haluavat nyt omarahoitusosuutta 30-60 prosenttia. Vielä 1980-luvulla oli toisin, kun pankeista sai esimerkiksi 120 prosentin rahoituksen. Kaupan luonne on muuttunut näin tiukan euron päivinä. Tänä päivänä tulee ostajiksi yleensä henkilöitä, joilla on pussi kunnossa ja jotka pystyvät liikuttelemaan omaa rahaa. Eräs vauras kaverini totesikin, ”nyt saavat pankista rahaa sellaiset, jotka eivät sitä tarvitse”. MR-Yritysvälityksen toiminta-alue on koko Suomi. Toimipisteitä on periaatteessa Helsingissä, Turussa ja Kuopiossa. ”Siitä huolimatta esimerkiksi minulle tulee vuosittaisia ajokilometrejä noin 150000. Käymme aina kohteessa ja tottakai näytämme ja esittelemme sen myös mahdollisille ostajille. Minun lisäkseni vakituista henkilökuntaa on kymmenkunta mukaan lukien meidän tilitoimistomme, joka karsii jo tarjousvaiheessa pois sellaiset ostajat, joilla ei teoreettisestikaan ole mahdollisuutta kauppaan”, Rusi toteaa. ”Yrityksellämme on myös oma tuomari, joka toimii kiinteistökaupassa kaupanvahvistajana. Tuomarin apua tarvitaan myös monesti kauppojen viime hetken väännöissä ja maksuohjelman laadinnassa.

Mukavia tapahtumia vuosien varrelta

”1989 myimme Helsingistä kaksi linja-autoyhtiötä ja kaksi kiinteistöyhtiötä. Myyjä oli hyvin vaatimaton vanha herra, joka käyskenteli päivät pitkät linja-autojen alla ja ihmetteli pulttien aukeamista, runkojen ruostumista ja pitkiä taka-akselien ylityksiä. Teimme näistä hänen yhtiöistään useiden kymmenien miljoonien markkojen kaupat. Kului muutamia viikkoja ja herra tuli toimistollemme Turkuun. Hänellä oli suurin huolenaihe, riittääkö tämä teille tullut välityspalkkio ja oletteko varmasti tyytyväisiä. Samalla reissulla saimme häneltä ostotoimeksiannon, jonka mukaan saimme ostaa hänen tyttären pojalleen tuottoisan yrityksen. Teimme noin puolen vuoden kuluttua tyttären pojan kanssa huoltamokaupat” Rusi muistelee.

Kateutta tapaa näissäkin hommissa

”Otimme myyntiin noin 60 auton kuljetusliikkeen 1998. Yritys oli velaton, vakavarainen ja pitkään toiminut. Kului noin kolme viikkoa, kun eräs automies naapurista soitti ja alkoi moittia myytävää liikettä. Ensi hän moitti myytävän liikkeen halleja, jotka olivat kuulemma kovin huonosti tehdyt. Sitten hän moitti myytävän liikkeen autot ja kaikki kuljettajat. Sen jälkeen oli vuorossa omistaja, lapset sekä tuttava pankinjohtaja. Myös minä välittäjänä sain kuulla kunniani, että kuinka otan tällaisen firman edes myyntiin. Sitten sain sen verran suunvuoroa, että myytävä firma on mielestäni hyvä, velaton ja asiallisesti hoidettu yritys. Tähän moittija kommentoi, että eihän siellä ole yhtään Sisu autoakaan. Tunsin tämän myytävän firman menneisyyden pitkältä ajalta ja kerroin, että on siellä Sisujakin ollut, ainakin kuusi kappaletta, joskus jopa kerralla ostettuja. Sitten moittija kysyi, mikä on hintapyyntö. Kerroin sen. Kaveri tokaisi, ettei hän ainakaan maksaisi ja että onkohan niihin autoihin edes koskaan mahdettu öljyjä vaihtaa ja mitä hänen nyt sitten pitäisi tehdä. Tähän vastasin, että ”tehdään kuule me vain työtä ja rukoillaan”.

– Kysymys kuuluu mitenkä aikasi riittää näiden yritysten hoitoon ja kun harrastatkin vielä monenlaista.

– No minulla on semmoiset yhdeksän yhtiötä ja kaikissa on toimitusjohtajat, joiden kanssa viemme yhtiöitä läpi tuulten tuiskujen ja kivikoiden. Tämä yritysvälitys on ollut aina sydäntäni lähellä ja sitä olemme tehneet jo yli 40 vuotta. Yrityksistä haluaisin sanoa, että ne ovat kuin puut, jotka kasvaa karuissa, ankarissa olosuhteissa. Tuuli riepoo niitä ankarasti ja karsii niistä huonot oksat pois. Silloin niistä tulee lopputuloksena kova tiukkasyinen tavara. Sanoisin, että yritysmaailma tarvitsee omat lamansa ja haasteelliset aikansa. Sellainen karsii tähdenlennot pois ja sanotaan, että vain timantit jäävät hioutumaan paremmiksi.

– Harrastuksista sen verran, että maanviljely on kuulunut niihin ihan alkuajoista lähtien. Maatalousyhtiöilläni on omistuksessa olevaa peltoa vähän yli 300 ha. Tämän päivän trendi on kuitenkin vuokraviljely ja meillä on tukikelpoista peltoa noin 1830 ha.

Tämä syksy on ollut mielestäni peltoviljelyn kannalta haasteellisin. Vettä on tullut niin Suomessa kuin Baltiankin paljon liikaa. Parhailta paksumultaisilta pelloilta jää sato kyllä korjaamatta.

– Autoharrastusta on minussa löytynyt, kuten melkein kaikissa pikkupojissa. Nuorena miehenä niitä viritettiin ja hankittiin pitkäpiikkisiä renkaita jääradalle. Tuli sieltä aikanaan muutama pokaalikin. Tämä homma jäi kuitenkin sinne 1960- ja 1970-luvuille. Autokipinä ei kuitenkaan ole minusta vielä kaikki kadonnut. Nyt kun löydän sellaisen melkein satavuotiaan autonromun, niin sille kyllä löytyy aikaa. Sanoisin, että siinä kohdassa menee se ajan taju. On niitä kertynyt muutamia autovanhuksia sinne minunkin talliini.