100 vuotta sitten maailma oli tyystin toisenlainen; Tampereelta noustiin junaan, jolla ajettiin Kuljun asemalle. Aseman yläkerrassa yövyttiin ja sieltä lähdettiin kävellen lintu- jänis- ja hirvijahtiin. Saalis kannettiin repussa metsästä ja junalla palattiin kaupunkiin, tiet olivat huonot.

Tänään metsästetään edelleen jänistä ja hirveä, lintukanta on käynyt kasvaneen asutuksen myötä vähiin. Lajikirjo on kasvanut kauriilla ja peuralla. Asutus on pienentänyt metsästysaluetta, tiestö on lisääntynyt. Pendoliino vilahtaa ohi, silloin kun vilahtaa, eikä asemaakaan enää ole. Metsästys on edelleen samaa, yksin ja yhdessä. Kävelymatkat ovat lyhentyneet, metsäautoteitä pääsee lähelle passipaikkoja - mutta vetomatka on aina pitkä! Hirviseurue pääsi kokeilemaan miten Isuzun D-Max sopii hirvimiehille jahdin aloituksessa.

Historian havinaa

Kuljun Metsästysseura on perustettu 1911, ennen itsenäisyytemme alkua. Ensimmäiset dokumentit hirvenmetsästyksestä löytyvät seuran arkistosta vielä kauempaa, vuodelta 1985. Kaupunginviskaali Werner Palander sai luvan silloiselta kenraalikuvernööriltä ”kolmen koirashirven kaatamiseen”.

Hirvi oli vuosisadan alussa rauhoitettu, salametsästyksen takia hirvet oli metsästetty lähes sukupuuttoon. Riistanhoidon ohella toiminta keskittyikin salakaatajien väijymiseen.

Kuljussa hirven metsästys aloitetaan perinteisesti 15.10. lehtien pudottua puista. Marjastajia ei enää liiku metsissä. Aamu alkaa joka kerta hirvipäällikön puhuttelulla. Passipaikat arvotaan, ja jokainen tietää minne on menossa, mitkä ovat ampumasektorit. Tieto, käskyt, kiellot ja kutsu tulille tulee kaikille yhtä aikaa. Taustalla on kaikessa turvallisuus. Selittelylle ei ole sijaa.

Maanomistajien kanssa yhteistyö on aina sujunut hyvin. 100-vuotisjuhlien merkeissä seura tarjoaa maanomistajille 12.11. ohjelmalliset peijaiset Lempäälän Manttaalitalolla. Pötyä pöytään siis oltiin hakemassa.

Ja uutta tekniikkaa

Ennen hirvi nyljettiin ja paloiteltiin metsässä ja kaikki lihat kannettiin repuissa asemalle ja kotiin. Nyt aluetta pirstovat tiet tuovat helpotusta, kun autolla päästään lähemmäs kaatoa. Useimmiten jonkun hirviseurueen jäsenen auton perässä on keikkunut henkilöauton peräkärry tai sitten seurueen ”maataloussiiven” traktorilla on hirvi tuotu metsästä tielle ja edelleen lahtivajalle. Edelleen hirvi kuitenkin vedetään miesjoukolla tienlaitaan, josta matka lahtivajalle alkaa.

Aloituksessa oli kokeiltavana tamperelaisen Salpa-auton, Isuzun jälleenmyyjän käyttöön antama lava-auto: kahdelle rekisteröity, tilava, pitkälavainen Isuzu D-Max LS. Kun auton hain, silmään pisti korskea ulkomuoto. Mamman kanssa teatteriin kyllä - metsäteille .. miten sillä? Isuzu näyttää ja tuntuu, sen havaitsin äkkiä, hyvältä.

Perjantai-illan ruuhkassa sai katsella korkealta, mitä alempana tienpäällä tapahtuu. Vahvasti vääntävän koneen äänen toki kuulee, mutta niin äijäautossa pitääkin. Ääni on kuitenkin 2,5 litraisessa TD1-koneessa hiljainen. Sisällä voi puhua ihan normaalilla äänellä, myös moottoritienopeuksilla. Nopeusmittaria on syytä tarkkailla, sillä auto kiihtyy rivakasti ja vauhti kipuaa herkästi lain salliman yläpuolelle. Isuzun saa myös 3-litraisella padalla, molemmissa common rail -tekniikkaa, muuttuvasiipinen turbo ja huoltovapaa ketjukäyttöinen jakopää. Tehoja 100-120 kW, väännöt 280 - 360 Nm, valitusta koneesta riippuen.

Isuzu on maailman johtava dieselmoottorien valmistaja. D-Max on luokkansa pienikulutuksisin: EU-yhdistetty kulutus on alkaen 8,1 l /100 km. Vaikka pienellä pääsee, auto tarjoaa mahtavan vetokyvyn 3000 kg jarrullisen perävaunun kanssa.

Suurin kantavuus on jopa 1040 kg mallista riippuen. Ei siis ihme, että auto on saavuttanut rapiaan suuren suosion. Vanhoja Tekniikan maailmoja säilövät löytävät testimenestyksestä tietoa TM 12/2007-lehdestä.

Työkalu joka ei näytä eikä tunnu työkalulta

Isuzu on muhkeasta ulkonäöstään ja vimpan päälle viimeistellystä ulkomuodostaan huolimatta vankka työkalu. D-Max on aina varustettu nelivedolla (4 x 4). Alennusvaihde ja taka-akselin luistonrajoitin takaavat, että matka jatkuu vaikeissakin olosuhteissa. Tätä tuli testattua aamusella lähes umpeenkasvaneella metsätiellä, märkien lehtien liukastamassa jyrkässä mäessä. Missä vivut, missä nelivedon vaihdekeppi? Kojelaudassa, napilla. Helposti, siististi. Toimivasti.

Auto on tilava sisältä, mutta sopii kokonsa puolesta suomalaisille metsäteille. Jousitus on mieluummin napakka kuin kova. Ja kuormattuna vain parani entisestään.

Parempi puolisko ihastui auton ulkonäköön ja näkymään korkealla istuessaan. Kerroin ”kuulemastani tarinasta, jonka mukaan erään miehen vaimo oli moittinut miehen autovalintaa sillä, että anoppi ei pääse korkealle ja eihän autossa ole takapenkkiä.” Niinpä. Että sellainen mies. Konsertista palattaessa ei sitten enempiä jaariteltu. Kyyti kelpasi, kiitoksin.

Auto on bulevardikelpoinen, näkönsä ja kokonsa puolesta. Sen saa normiruutuun ja se mahtuu parkkihalliin. Maastossa maavaraa on 225 cm, kahluusyvyys peräti 60 cm, mäennousukyky 42 astetta ja kallistuskulma 49 astetta. Lyhyet ylitykset mahdollistavat nousut ja laskut paikoissa, joissa auto kyllä menee - jos on miehessä menijää.

Hirvimiehen umelmia

Isuzu D-Max on hirvikoiramiehen unelma-auto. 2-paikkaisena lavan pituus on liki 180 cm, pitkäohjaamoisessa Double Cab-mallissa lava on n. 40 senttiä lyhyempi. Jokaisella linnustavalla jahtiseurueella suositellaan olevaksi noutava koira. Isuzusta tohtii lausua, että suosittelen samaa; ainakin yhdellä osallistujalla jokaisessa hirviseurueessa tulisi olla tällainen auto.

Lavalle on hirvi helppo nykäistä ja peruuttaa lahtivajan ovelle. Tässä autossa oli lisävarusteena lavakaukalo, joka sekin koki tulikasteensa. Mikään suojapressu ei ole takuuvarma ja lainavehkeiden kanssa pitää olla tarkempi kuin omastaan. Karvat, veri ja kuivatuspuru lähtivät normaalilla vesipaineella. Autoon saa tyyliin sopivan lavakatteen ja silloin on käytössä tosi isolla tavaratilalla varustettu farmariauto. Tässä autossa oli värinmukainen kate. 6 kiinnikettä 14 millin pulteilla, 10 minuuttia, kaksi tervekätistä miestä ja farmariautosta kuoriutui lava-auto.

Räätälöytyjä ratkaisuja

Yritin mielessäni keksiä puutteita ja parannuksia, joita kysymysten kera kerroin Isuzu Motor Finlandin tuotepäällikölle Juuso Ruskolalle. Valorauta, joka suojaisi etukulmat ja ojakepit kulmiin. Juu. Pohjapanssari. Juu-u.

Lumenpuskulevy, takalaitahiekotin, lavahiekotin, nivelaura, kippilavahiekottaja, kippalavahiekottaja telasirottimella, alusterä, painepesulaite, imu-painepesuyhdistelmä, hyväksytty polttoainesäiliö..Löytyy. Kaikki löytyy.

D-Max on monikäyttöinen ja voidaan varustella asiakkaan toiveiden mukaan. Maahantuojalla on laaja yhteistyöverkosto, joka takaa kilpailukykyiset varustelukustannukset.

Isuzu myy hyvin ja saatavuus on hyvä. ”Emme elä enää sotien jälkeistä aikaa, jolloin autoa piti jonottaa. Asiakas saa autonsa toiveidensa mukaisesti varusteltuna Hangosta Petsamoon”, lupaa Juuso Ruskola, Isuzu Finlandilta. Ostajien maantiedettä tutkaillessani sain selville, että auto on erityisen suosittu Etelä-Suomen ja Pohjamaan alueilla maatalousyrittäjien keskuudessa, Itä-Suomessa Isuzun ratin takaa löytyy monesti koneyrittäjä. Ja tulevaisuudessa moni muu. Isuzu käy ja kelpaa pienen harrastavan perheen ainoaksi autoksi todella hyvin.

Teksti Pekka Peltonen