R.M. Heino on Tampereella vuodesta 1989 toiminut täyden palvelun moottoripyöräliike. Myymälät löytyvät myös Espoosta ja Lahdesta. Saman katon alta löytyvät moottoripyörät, mopot, moposkootterit ja Can Am -mönkijät. Tampereella edustuksiin kuuluvien merkkien lista on pitkä: BMW, Kawasaki, Suzuki, Ducati, Husqvarna, Kymco, Malaguti ja Can Am. Lisäksi löytyy täydet varaosa- ja huoltopalvelut, sekä kattava valikoima ajovarusteita ja -tarvikkeita.

Metsään ja maantielle

Mönkijöiden suosio kasvaa

R.M. Heinon edustuksiin on kuulunut Can Am vuodesta 2009. Kestosuosikkeja ovat 400 metsämalli ja 500 XT. Can Amilla on Euroopan laajin tieliikennemallien valikoima. Joka mallista löytyy tieliikenteeseen sopiva malli. Metsään tarkoitetulla laitteella ei yleisellä tiellä saa ajaa; laki sallii turvallisen tienylityksen, ei muuta.

Metsästä maantielle

Jos on ostanut mönkijän metsäkäyttöön ja tarpeet muuttuvat, on laite mahdollista muuttaa tieliikennekäyttöön soveltuvaksi. Mönkijän voi rekisteröidä vaikka viiden tai kymmenen vuoden päästä. Marssijärjestys on aina sama. Maahantuojalta pyydetään COC- todistus siitä, että laite on tieliikennekelpoiseksi suunniteltu, rakennettu ja varusteltu. Seuraava yhteydenotto on tulliin. Tulli määrittää ajoneuvoveron määrän aina sen hetken mukaan. Kun verotuspäätös on tehty ja ajoneuvovero maksettu, mönkijä pitää katsastaa. Rekisteröintikatsastus tehdään katsastusasemalla. Tämän jälkeen tarvitaan vielä liikennevakuutus. Mönkijävakuutuksen, eli maastoajoneuvovakuutuksen maksu on selkeästi pienempi kuin moottoripyörän.

Traktori on työkone

Can Amin traktorimalleissa nopeus on rajoitettu lain vaatimaan 40 kilometriin tunnissa Rotaxin suunnittelemalla sähköisellä rajoittimella. Tässä laite eroaa muista edukseen: moottorin koko tehoalue on käytössä, vaikka nopeus katkeaa. Traktorimallin mönkijällä saa ajaa normaalisti liikenteessä, eikä siltä vaadita erillistä kolmiota. Moottoritielle laitteella ei tietenkään ole asiaa. Traktorimönkijälle on oma traktorivakuutuksensa.

Kuumetta nostattamassa

Vein oman pyöräni BMW 850 R:n öljynvaihtoon. Huollon ajaksi olin varannut itselleni mahdollisuuden koeajaa BMW:n uutukainen, 1600 kuutioinen GTL.

Pyörässä on kuutioita lähes puolet enemmän kuin omassani. Koeajolenkki kiersi Pyhäjärveä koleana ja tuulisena päivänä. Moottoritiellä iso pyörä meni kuin juna. Naatiskelin nostamalla sähköisen pleksin korkeammalle. Vaihteet napsahtelivat päälle täsmällisesti ja isosta koostaan huolimatta, se oli ketterä käsitellä myös kaupungin ruuhkassa. Puolitoistatuntinen meni ohi liian äkkiä.

Oma pyöräni oli ollut jo pitkään valmiina. Kaikki kesää varten tarvittavat tarkistukset oli tehty sitä erikseen pyytämättä. Kotiin lähtiessä pyöräni oli kutistunut mopon mittoihin, vaikka tuntuikin niin sopivan tutulta. Kuume nousee...

Lähtöä tehdessäni R.M Heinon Mikael ”Mixu” Viitanen talutti esille liikkeen demolaitteen, mustan Can Amin Spyder Roadsterin. Työviikon päätteeksi huomasin sopineeni palkitsevani itseäni koeajolenkillä.

Spyder haastaa pyörämiehen(kin)

Se ei ole moottoripyörä, ei skootteri, ei kesäkelien kelkka, ei mönkijä eikä ainakaan mopo. Se on Spyder!

Siinä on kolme pyörää. Stonga näyttää tutulta, samoin mittaristo. Jotakin on kateissa! Etujarru puuttuu. Spyderiä käsketään käsikaasulla normaaliin tapaan, mutta hillitään kaikkiin pyöriin reagoivalla jalkajarrulla. Jalkoja ei lasketa maahan, vaikka matalalla istutaan. Ajovarusteet on samat kuin moottoripyörällä ja kypärä on luonnollisesti pakollinen. Spyderiä saa ajaa henkilöautokortilla.

Saan lyhyen, mutta perusteellisen perehdytyksen laitteen ominaisuuksiin ennen kuin lähden liikkeelle. Teerivuoden kadun päässä muistan elävästi Mixun varoituksen sanat; jalkajarru löytyy, mutta vasta turhien käsiliikkeiden ja orastavan paniikin jälkeen. Muistiin palautuu myös ensimmäinen ajokokemukseni sivuvaunullisella Guzzilla 80-luvulla. Kurvista meinasi tulla ”loiva”ja kallistusyritykseni varmasti nauratti niitä, ken sen näki.

Kelkkamainen ajoasento ja asenne auttavat. Takavuosien nostalgiaa tavoitellen kurvailen Nokialle syömään Teutorin Grillin legendaarista kuumaa koiraa, makea munkki ilman hilloa, pätkä lenkkiä ja kaikki muut äijämäiset sörsselit. Etukatteen alta löytyy tila tavaroille ja satulan alta tankki. Näitä tutkaillessani yleisöä alkaa kerääntyä pyörääni katsomaan ja kommentoimaan.

Asteen verran rennommalla otteella kiihdytän takaisin liikenteeseen. Pätkä moottoritietä saa kaipaamaan korkeampaa pleksiä, jonka laitteeseen toki saa. Kapeaa kiharaista asfalttitietä ja pikkupyörähdys saviselle mökkitielle. Luistonesto toimii vaikka takanakki kaivaa uraa tienpintaan. Hymy leviää. Kokeilen ajaa myös kaupungin ruuhkassa. Mukulakivikatu ei tunnu kummoiselta koettelemukselta. Tasapainoilun puuttuessa ehtii silmäilemään ympäristöä..

”Minne käännänkin pään - aina katsojia nään”. Kiinnostus laitetta kohtaan on kova. Kun pysähdyn tankille riittää kysyjiä ja kommentoijia. Vannoutuneet motoristitkaan eivät irvaile. Tehoputken antamat äänet ovat vakuuttavat. Lähiöön on turha yrittää aamuyöllä hiipiä huomaamatta.

Spyder on erilainen ajettava kaikella tapaa. Se kiihtyy samaan tahtiin kuin moottoripyörä. Siinä on tilava etuboxi kypärälle ja muille tavaroille vakiona. Kyytiläinen istuu mukavasti. Sitä saa ajaa B- eli henkilöautokortilla ja nauttia moottoripyörän fiiliksestä.

Kenelle?

Spyderin ostaja voi olla 25 vuotias, joka haluaa massasta poikkeavan, erilaisen ajopelin. Se käy kokeneelle motoristille, joka kaipaa ajamiseen uutta kipinää. Ja se käy miehille ja naisille. Spyder käy kaikille, jotka haluavat pitää hauskaa.

Hymy häipyy kasvoilta vasta, kun omalla pyörällä pysähdyn risteykseen ja muistan, että alla on vain kaksi pyörää… n

Kuvat ja teksti Pekka Peltonen